Kohti yhteistoiminnallista käännettä julkishallinnossa – oppeja matkan varrelta

,
urbaani näkymä kulkureitistä

Nelivuotinen CORE-hanke kääntyy loppusuoralleen ja olemme kokoamassa hankkeen tuloksia kokonaisuudeksi. Valmisteilla on tiekartta näyttämään suuntaa kehitykselle, jossa julkisen hallinnon, kansalaistoimijoiden ja yritysten osaaminen ja aito yhteistoiminta vauhdittavat ympäristöongelmien ratkaisemista. Julkista hallintoa koskevat tuloksemme osoittavat, että yksi keskeinen tekijä yhteistoiminnan muuttumisessa käytännöiksi on viranhaltijoiden osaamisen kehittäminen.

Eri toimijoiden välisen keskinäisriippuvuuden lisääntyessä ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii niin julkishallinnollisilta toimijoilta aina kunnista ministeriöihin verkostomaisempaa otetta yhteistyön johtamiseen ja eri tavoitteiden yhteensovittamiseen. Hallinnon olemuksen muuttuessa on selvää, että muutostarpeita kohdistuu myös viranhaltijoiden asemaan ja rooliin. Jotta muutosta kohti yhteistoiminnallisempaa hallintaa voidaan tukea, on tarpeen pystyä tunnistamaan keskeiset yhteistoiminnallisen osaamisen peruspalikat.

CORE-hankkeen järjestämässä Collaborative Public Manager -koulutuksessa 25 viranhaltijaa ympäri Suomen tuli yhteen oppimaan ja keskustelemaan yhteistoiminnan periaatteista ja menetelmistä. Koulutuksen osallistujat ovat kuvanneet koulutuksen tarjonneen heille uusia välineitä muun muassa oikean vuorovaikutuksen tason ja menetelmän valintaan, yhteistyöprosessien valmisteluun ja vetämiseen, erilaisten näkökulmien käsittelyyn, erilaisten intressien tunnistamiseen ja yhteensovittamiseen, kokousten pitämiseen ja ryhmätyöskentelyyn, kahdenkeskeisiin vuorovaikutustilanteisiin, yhteistyösuhteiden ylläpitämiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Henkilökohtaisen osaamisen lisäksi koulutuksessa luotiin pohjaa uudenlaisen osaajayhteisön rakentumiselle Suomessa.

Toimintakulttuuria ei muuteta yksin

Koulutus tarjosi osallistujille mahdollisuuden tuoda esiin kohtaamiaan haasteita ja tarpeita yhteistoiminnan edistämisessä omassa työssään. Käytäntöjen ja toimintatapojen koettiin olevan monessa asiassa hyvin juurtuneita ja niiden muuttumisen sekä hidasta että työlästä. Haastavaksi koettiin myös se, että tekemisen tapaa tulisi uudistaa samanaikaisesti oman organisaation sisällä ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Uusien toimintatapojen ja osaamisen kehittämisen nähtiin vaativan resursseja, jotka monissa julkishallinnon organisaatioissa ovat jo valmiiksi usein kiven alla.

Yhtenä keskeisenä haasteena yhteistoiminnan lisäämiselle koettiin tehokkuuden vaatimus onnistumisen mittarina. Yhteistyöprosessien vetäjän näkökulmasta vaatimus tehokkuudesta tiivistyy usein tarpeeseen tuottaa tuloksia ja osoittaa työskentelyn etenevän joutuisasti. Myös yhteistoiminta perustuu tehokkuuteen mutta näkökulma on erilainen: investoinnit yhteistyösuhteiden rakentamiseen ja luottamuksen parantamiseen sekä perusteellinen osapuolten tarpeiden ja intressien tarkastelu takaavat kestävämpiä ratkaisuja ja ennaltaehkäisevät kiistoja. Uudenlaista tekemisen tapaa opetellessa saattaa työ kuitenkin viedä aikaa, jonka käyttöä voi olla vaikeaa perustella kiireen ja tehokkuusvaatimusten keskellä.

Uudenlaisen roolin haltuun ottaminen vaatii paljon niin viranhaltijoilta kuin organisaatioiltakin. Onkin selvää, että uusien taitojen ja työkalujen opettelu ja muutoksen edistäminen tarvitsevat tukea ja resursseja niin oman organisaation johdolta kuin laajemmin vertaisverkostoiltakin. Koulutuksella voidaan lisätä ymmärrystä, mutta käytännöt muuttuvat vasta tekemisen ja toiston kautta. Jotta yhteistoimintaan perustuvaa hallintakulttuuria voidaan viedä eteenpäin, täytyy ensin löytyä halua ja rohkeutta kokeilla uudenlaista yhteistyötä.

Yhteistoiminnan kehittämisen tulee olla räätälöityä

Collaborative Public Manager -koulutuksen antia ja osallistujien kokemuksia esiteltiin aiheesta kiinnostuneille marraskuussa 2019 järjestetyssä tilaisuudessa COREvents #4: ”Ristiriidoista ratkaisuihin – uudet yhteistyötaidot käytännössä”. Helsingin Postitalolla pidetyssä tilaisuudessa hankkeen yhteistyökumppanit pohtivat teemoittain tunnistamiaan haasteita ja tarpeita yhteistoiminnalle.

Tilaisuudessa keskustelua käytiin ryhmissä, joiden teemoina olivat rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön ristiriidat, kaupunkisuunnittelun ja maaseutukehittämisen ristiriidat, hiilineutraaliustavoitteet, luonnonvarojen käytön ristiriidat sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Keskustelut toivat esiin, että yhteistoiminnallisten käytäntöjen edistämiseen liittyy samanaikaisesti yhteisiä ja sektorikohtaisia tarpeita. Näiden eri tarpeiden ja yhteistoiminnan osa-alueiden tunnistaminen on tärkeää, kun pyritään asettamaan askelmerkkejä yhteistoiminnallisen hallintakulttuurin kehittämiseksi.

Taulukko: CORE-hankkeen yhteistyökumppanien tunnistamia haasteita ja tarpeita yhteistoiminnalle

Teema Tunnistettuja haasteita yhteistoiminnalle Mitä yhteistyön käytäntöjen ja kulttuurin kehittyminen vaatii?
Rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön ristiriidat Osallistumisen valmistelulle ei ole tarpeeksi aikaa

Strateginen valmistelu on pienen joukon vastuulla

Viranhaltijoilla ei ole tarvittavaa tietotaitoa

Osallistumismenetelmien ja prosessien kehittämistä

Päätöksentekorakenteiden kehittämistä

Viranhaltijoiden tietotaidon ja osaamisen kehittämistä

Kaupunkisuunnittelun ja maaseutukehittämisen ristiriidat Keskustelukulttuuri on polarisoitunut

Ongelmia ratkotaan siiloista käsin

Valta on jakautunut epätasaisesti

Uudenlaista vuoropuhelua toimijoiden välille

Yhteisten tavoitteiden eteen työskentelemistä

Vallan ja vastuun uudelleen jakoa

Hiilineutraaliustavoitteet Toimenpideohjelmien ruuhka monimutkaistaa yhteisten tavoitteiden muodostamista

Ilmastotyö on jakautunut useille sektoreille

Asenneilmaston muutos on hidasta

Yhteistyötä, joka auttaa yhdistämään erilaisia strategisia tavoitteita

Eri alojen asiantuntijoiden tuomista yhteen

Päättäjien sitouttamista yhteisiin tavoitteisiin

Luonnonvarojen käytön ristiriidat Prosessit etenevät usein nopeasti eivätkä mukaudu muuttuviin tilanteisiin

Luonnonvarojen käyttöön liittyy usein vastakkaisia tavoitteita ja syviäkin konflikteja

Prosessien uudelleen ajattelua ja kehittämistä

Organisaatioiden ja johdon tukea uudenlaiselle tekemiselle

Keinoja luottamuksen rakentamiseksi osapuolten välillä

Eriarvoisuuden vähentäminen Toimijoiden välillä on erilaisia valta- ja riippuvuussuhteita

Yhteistyön ohella tulee turvata heikommassa asemassa olevien asema

Tarvitaan toimijoita, joilla mahdollisuus tuoda tahoja yhteen turvallisessa ympäristössä

Dialogitaitojen kehittämistä

Matalan kynnyksen osallistumisen mahdollistamista

Miltä muutos näyttää?

Opit sekä Collaborative Public Manager -koulutuksesta että sitä seuranneista keskusteluista eri toimijoiden kanssa osoittavat, että yhteistoiminnallinen käänne suomalaisessa julkishallinnossa vaatii muutosta paitsi viranhaltijoiden osaamisessa myös strategisen suunnittelun ja päätöksenteon prosesseissa, organisaatioiden ja sektoreiden toimintakulttuurissa sekä vallitsevassa asenneilmapiirissä. Käytäntöjen muuttumiseksi tarvitaan yhä enemmän kokeiluja ja kokemusta yhteistoiminnallisista prosesseista. Samanaikaisesti tarvitaan tutkimusta tukemaan yhteistoiminnan vaikuttavuuden mittaamista ja kehittämistä sopimaan suomalaisiin oloihin.

CORE-hankkeen kaartaessa viimeiselle vuodelleen huomio keskittyy näiden muutosten mahdollistamiseen ja tarpeiden konkretisoimiseen: kenen pitäisi tehdä mitäkin, missä ja milloin, jotta yhteistoiminnan periaatteet ja menetelmät saisivat jalansijaa Suomessa. Samalla tarkastelemme myös kriittisesti yhteistoiminnan mahdollista yleistymistä kysymällä kuka kehityksestä hyötyy ja mitä riskejä yhteistoimintaan mahdollisesti liittyy.

Etsimme vastauksia näihin kysymyksiin syksyn aikana järjestettävissä tiekarttatilaisuuksissa julkisen hallinnon, kansalaistoimijoiden ja yritysmaailman tuntijoiden kanssa. Haluatko välittää ajatuksiasi tiekarttatyöhön tai keskustella kanssamme? Ota yhteyttä Lasseen, Maijaan tai Emmaan! Luvassa on myös kutsu tulla kehittämään tiekartan luonnosta – pysy kuulolla!

Emma Luoma

Kirjoittaja on tutkija Itä-Suomen yliopiston historian ja maantieteen laitoksella. Hän työskentelee CORE-hankkeessa yhteistoiminnallisen hallinnan mekanismeja ja kapasiteetteja tutkivassa tiimissä ja työstää väitöskirjaa yhteistoiminnallisesta kapasiteetista suomalaisessa ympäristöhallinnossa. 

Kuva: Emma Luoma

 

 

 

 

 

0 kommentit

Kommentoi

Haluatko liittyä keskusteluun?
Ole hyvä ja osallistu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *